Kun odotin sinua

21.11.2018

olit hippunen kultaa minun sydämeni alla.

Odotin näkeväni sinut neuvolan välkkyvästä ruudusta liikehtivänä kuvana heiluttelemassa makaronin kokoista jalkaa.

Odotin tuntevani tämän minijalan itsenäiset liikkeet mahani aaltoilussa.

Ja lopulta odotin jalkojesi pongahtavan luolasukellukselle matkallesi näkyvien ihmisten maailmaan, kultakeräksi syliini, kainalooni, maitoni ravintoon.

Kun odotin sinua

että heräisit päikkäreiltä, näyttäisit taas sen kaikensulattavan hymysi, oppimasi kierähdykset ja konttailut, ensimmäiset kaikki maailman asiat.

Kun odotin sinua päiväkodin eteisessä, kuravaatekiukuttelussa, etananihastelukotimatkalla, iltapuuroa lusikoimaan, vihdoin liittymään Nukkumatin sinisen auton kyytiin.

Kun odotin sinua koulusta kotiin, kaverilta kotiin, muskarista kotiin, parkkipaikoilla, eteisissä, toisten perheiden pihoilla, leikkikentillä, uimahallissa.

Kun odotin sinua teinimeiningeistä, nuorisoneuvolasta, myöhästyneisyydestä, ovenpaukahdusetäisyydeltä, pussikaljasta, poikakaverilta, rippileiriltä, nuoruustangon soinnuilta.

Kun odotin sinua

Odotin aina yksin

mutta en koskaan turhaan.

Odottamiseen etuoikeutettu äiti, mummu, diakoni, jonkuneksä, sisar, ystävä ja ihmettelevä ihmismeiju

kuva: Jonathan Smith / Unsplash.com